Isaiah 9

Messiaan syntymä, nimi ja valtakunta

1Kansa, joka pimeydessä vaeltaa, näkee suuren valon. Niille, jotka asuvat kuoleman varjon maassa, loistaa valo. 2Sinä lisäät kansan, annat sille suuren ilon. He iloitsevat edessäsi, kuin elonaikana iloitaan, kuin saaliinjaossa riemuitaan.

3Sillä heidän kuormansa ikeen, heidän olkainsa vitsan ja heidän käskijänsä sauvan sinä särjet kuin Midianin päivänä. 4Sillä kaikki taistelun pauhussa tallatut sotakengät ja verellä tahratut sotilaspuvut poltetaan ja kulutetaan tulella. 5Sillä lapsi on meille syntynyt, Poika on meille annettu, jonka hartioilla on valtius, ja hänen nimensä on: Ihmeellinen neuvonantaja, Voimallinen Jumala, Iankaikkinen isä, Rauhanruhtinas. 6Valtius on oleva suuri ja rauha loputon Daavidin valtaistuimella ja hänen valtakunnallaan. Se perustetaan ja vahvistetaan tuomiolla ja vanhurskaudella nyt ja iankaikkisesti. Herran Sebaotin kiivaus on sen tekevä.

Jumalan vihan tuomio kohtaa katumatonta Israelia

7Herra lähetti sanan Jaakobia vastaan, ja se iski Israeliin, 8ja sen sai tuntea koko kansa, Efraim ja Samarian asukkaat, mutta he sanoivat ylpeydessään ja sydämensä kopeudessa: 9"Tiilikivet sortuivat maahan, mutta me rakennamme hakatuista kivistä. Metsäviikunapuut hakattiin poikki, mutta me panemme setripuita niiden tilalle." 10Silloin Herra nostatti sitä vastaan Resinin ahdistajat ja kiihotti sen viholliset, 11aramilaiset edestä ja filistealaiset takaa, ja he söivät Israelia suun täydeltä. Kaiken tämän takia hänen vihansa ei ole asettunut, ja vieläkin hänen kätensä on ojennettuna. 12Mutta kansa ei palannut kurittajansa luo, eivätkä he etsineet Herraa Sebaotia. 13Sen tähden Herra katkaisi Israelilta pään ja hännän, palmunlehvän ja kaislan, yhtenä päivänä. 14Vanhin ja arvossapidetty on pää, mutta profeetta, joka valhetta opettaa, on häntä. 15Tämän kansan johtajista tuli eksyttäjiä, ja johdettavat joutuivat hämminkiin. 16Sen tähden Herra ei iloitse sen nuorista miehistä eikä armahda sen orpoja ja leskiä, sillä he ovat kaikki jumalattomia ja pahantekijöitä, ja jokainen suu puhuu hulluutta. Kaiken tämän takia hänen vihansa ei ole asettunut, ja vieläkin hänen kätensä on ojennettuna. 17Sillä jumalattomuus palaa tulena, kuluttaa orjantappurat ja ohdakkeet ja sytyttää sankan metsän, niin että se tupruaa savuna ilmaan. 18Herran Sebaotin vihasta maa syttyy palamaan, ja kansa on kuin tulen syötävänä. Toinen ei sääli toistaan. 19Ahmivat oikealta, mutta on yhä nälkä, syövät vasemmalta, mutta eivät saa kylläänsä. Jokainen syö oman käsivartensa lihaa: 20Manasse Efraimia ja Efraim Manassea, molemmat yhdessä käyvät Juudan kimppuun. Kaiken tämän tähden hänen vihansa ei ole asettunut, ja vieläkin hänen kätensä on ojennettuna.

Copyright information for FinSTLK2017